Ei pitäisi moittia laiskaksi
ei itserakkaaksi
vähiten osaa itse itsestään pitää.
Sen vuoksi soisi että
muut pitäisivät paljon.
Helena Anhava
Nuoruusikä, murrosikä, puberteetti. Nimitykset kuvaavat kehon ja mielen mullistavan kehitysvaiheen eri osa-alueita. Tämän suunnilleen ikävuosien 10 ja 22 välille ajoittuvan jakson aikana keho muuttuu sukukypsäksi, yksilö saavuttaa autonomian ja psykososiaalinen kehitys johtaa aikuisuuden vastuullisuuteen ja elämänhallintaan.
Vaihe on usein hämmentävä niin nuorelle kuin vanhemmillekin. Hormonaalinen myrsky ja itselle ajoittain vieras, muuttuva keho sekä lapsuuden toimintamalleista luopuminen aiheuttavat mielialan muutoksia ja uudenlaista tarvetta sekä läheisyyteen että välimatkaan suhteessa vanhempiin. Kavereiden merkitys korostuu perhesuhteiden sijaan. Epävarmuus omasta kelpaavuudesta ja hämmennys nopeasti muuttuvasta itsestä johtaa monenlaisiin ilmiöihin, jotka tuossa vaiheessa auttavat nuorta kehityksessä eteenpäin huolimatta niiden toisinaan vanhemmissa herättämästä huolesta.
Nuoren terveeseen kehitykseen kuuluu hetkellinen taantuma, joka näyttäytyy usein häiritsevinä muutoksina nuoren käyttäytymisessä.
Taantuma mahdollistaa lapsenomaisen kokemusmaailman työstämistä ja siitä irrottautumista. Mieli suojautuu hetkittäin ahdistukselta palaamalla aiempiin ratkaisuihin, ikään kuin taantumalla pienemmän lapsen tasolle. Tällaisia minän suojautumiskeinoja voivat olla esimerkiksi kaikkivoipaisuuskuvitelmat, joiden avulla haurasta kuvaa itsestä voi hetkellisesti sietää paremmin. Myös ehdottomuus, musta-valko-ajattelu, voi tarjota näennäistä helpotusta epävarmuuden hetkillä. Nuorille tyypillinen vanhempien kritisointi voi juontua nuoren pyrkimyksestä torjua omia hävettäviä piirteitään ”näkemällä” niitä vanhemmissa ja tuomalla sitten havaintonsa kuuluvasti esiin. Näin olo helpottuu, kun oma pienuus jää huomiotta.
Vanhempana voi auttaa nuorta ymmärtämällä hänen kypsymättömyytensä kehityksellistä luonnetta ja osoittamalla rakkautta ja huolenpitoa ajoittaisista ristiriidoista huolimatta. Nuoren autonomian kunnioittaminen rakentaa kehittyvää identiteettiä. Rajojen pitäminen haastavuudestaan huolimatta tuo nuorelle turvaa ja estää häntä tekemästä itselleen vahingollisia ratkaisuja ja valintoja.
Kun herää huoli nuoren mielenterveydestä, keskeistä on arvioida nuoruusiän kehityksen vaihetta ja etenemistä suhteessa ikätasoon. Ammattilaisen arvio on tarpeen ainakin seuraavissa tilanteissa:
- Useita viikkoja yhtäjaksoisesti masentunut mieliala; alakulo, uupumus, ilottomuus, kiinnostuksen menettäminen aiemmin mielihyvää tuoneisiin asioihin, keskittymisvaikeudet, toivottomuuden tunteet, itsen satuttamisajatukset. Unen ja/tai ruokahalun muutokset.
- Voimakas ahdistuneisuus, joka vaikuttaa toimintakykyyn.
- Opiskeluun liittyvät muutokset kuten suoritusten heikkeneminen ja motivaation väheneminen.
- Pitkäkestoiset huolta herättävät muutokset nuoren käyttäytymisessä , kuten eristäytyminen, pelokkuus, voimakas epäluuloisuus tai harhaluulot, kiihtyneisyys.
- Syömiskäyttäytymisen muutokset ja huomattava laihtuminen tai lihominen.
- Pitkäaikaiset fyysiset oireet, kuten toistuvat vatsakivut tai päänsärky, joille ei löydy elimellistä syytä.
Neuvoja ja ohjeita löydät myös nuorten mielenterveystalosta.
