Tiistaina 3.11. PlusTerveyden psykiatri Leena Jaakkola käsitteli PlusTerveyden sotesuupalat-mediatilaisuudessa jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä pitkittyneessä koronatilanteessa. Aihetta tarkasteltiin erityisesti työyhteisöjen ja johtamisen näkökulmasta.
Korona-aikaa on eletty myös työyhteisöjen näkökulmasta jo pitkä aika. Yrityksissä tilanteet ovat erilaisia; monella työpaikalla etätöitä on tehty maaliskuusta saakka, joissakin on jouduttu tekemään paljon kipeitä ratkaisuja. Epävarmuus korona-ajan avainsanana näkyy myös työpaikoilla. Tilanne asettaa esimiestyössä jaksamiseen ja onnistumiseen monia haasteita.
Psykiatri Leena Jaakkola avaa johtajien haasteellista tilannetta: on tehtävä paljon nopeita ja ikäviä, jopa katastrofaalisia, päätöksiä. Samalla työntekijöiden luottamus työpaikkaan pitäisi kuitenkin säilyttää. Työntekijät kokevat hätää, pelkoa ja huolta, epäluuloa – tunteita, jotka eivät välttämättä ole niin tuttuja työpaikalla. Kaiken keskellä pitäisi olla vielä luova ja innovatiivinen. Pitäisi jaksaa ja voida luoda toivoa työntekijöille. Tässäkin kriisitilanteessa korostuu ihmisten johtaminen ja kohtaaminen.
Kun tullaan jaksamisen alueelle, tietojen, taitojen ja osaamisen rinnalle nousee persoonallisuus - toiset syttyvät kriisistä ja toiset lamaantuvat. Kriisitilanteissa työyhteisöissä voi joku nousta esiin hyvän paineensietokykynsä vuoksi, joku toimii hyvänä johtamisen apulaisena, joku taas saattaa kaivata entistä vahvempaa johtamista pärjätäkseen. Luottamusta työntekijöihin voi lähteä rakentamaan heitä kohtaamalla.
Vuorovaikutus on nyt kriittisessä roolissa, vaikka meillä on siihen suppeammat mahdollisuudet. Työpaikalla tulisi ehdottomasti Jaakkolan mukaan luoda ja pitää yllä etätilanteita vuorovaikutukseen: äänen ja kuvankin kautta välittyy riittävästi. Etätilanteita olisi hyvä olla ainakin kahdenlaisia: yleistä missä mennään-tiedottamista sekä kahdenkeskisiä tilaisuuksia esimiehen ja alaisen kesken. Videovälitteinen ja säännöllinen tiedottaminen työyhteisössä on merkittävää. Säännöllisyys luo turvaa ja siitä on hyvä pitää kiinni, vaikkei olisi varsinaista kerrottavaakaan; ei tietoakin on tärkeä tieto. Johtajien tulisi olla viestinnässään realistia mutta jättää suurin huoli ja hätä viestimättä. Viisas johtaja ottaa työntekijät avukseen, kun ideoidaan uutta.
Kaikkea ei kuitenkaan kannata puida yhdessä, demokraattisesti. Kahdenkeskisissä tilanteissa kuullaan yksilöllisistä tarpeista. Siitä miten vaikkapa etätöissä pärjätään ja mitä vaikeuksia on. Työntekijöille on hyvä antaa monenlaisia mahdollisuuksia kysymysten esittämiseen. Jaakkola painottaa myös optimismin voimaa kriisitilanteissa: “se kantaa tilanteessa kuin tilanteessa”. Optimismin viestimisessä alaisille tulee kuitenkin olla tarkkana; todellista tunnetta ei voi teeskennellä. Jos työyhteisön tai työntekijän tsemppaus ei ole aitoa, se voi loukata. Ensisijaisesti keskusteluihin kannattaakin hyödyntää empatiaa ja pahoittelua – ei kielletä asioita vaan ollaan niiden äärellä.
Johtajien päälle on asetettu paljon vaatimuksia, suuri taakka, jonka kantamista ei kuitenkaan saa juuri näyttää. Johtajan rooliin kuuluu se, että on aina projektioiden kohteena, häntä saatetaan pitää syyllisenä moneen tilanteeseen ja asiaan. Joku voi kokea koronatilanteenkin jossain määrin omaksi syykseen. Se mikä monilta, ja joskus johtajilta itseltäänkin, unohtuu, on että hekin ovat haavoittuvaisia, samanlaisia kuin muutkin. Paineiden kasautuessa on hyvä löytyä joku, jonka kanssa niitä voi purkaa – keskustella esimerkiksi muun johtajatason kollegan kanssa. Jaakkola kehottaa tutustumaan stressiä lievittäviin tekijöihin ja kokeilemaan niitä. Yksi keino jaksamisen parantamiseen on se, että varaa aikaa myös ajattelemiselle, ei vain toiminnalle.
