Röntgentutkimukset

Röntgensäteily läpäisee kuvattavan kohteen osittain ja muodostaa kuvan röntgenfilmille. Kuvasta nähdään mistä kohdista säteily läpäisee kuvattavan kohteen heikommin tai vahvemmin. Tämän avulla pystytään tutkimaan esimerkiksi reikiintymistä, sillä reiän kohdalta säteily pääsee helpommin hampaasta läpi ja tämä havaitaan röntgenkuvasta.

Yleisimmät röntgenkuvaukset hammashoidossa

Röntgenkuvaukset ovat yleisimpiä hampaiden ja suun terveyden tutkimiseen käytettyjä menetelmiä. Hammaslääkäri arvioi kuvauksen tarpeen tapauskohtaisesti ja kuvauksen voi suorittaa myös koulutuksen saanut hoitaja tai suuhygienisti. Yleisimmät hammashoidossa käytetyt röntgenkuvausmenetelmät ovat periapikaalikuvaus, Bite-Wing –kuvaus sekä panoraamakuvaus. Röntgenkuvausmenetelmät voivat vaihdella PlusTerveyden toimipisteissä. Hammaslääkäri arvioi hammastarkastuksen yhteydessä tapauskohtaisesti mitä röntgenkuvia on tarpeellista ottaa.

Periapikaalikuvaus

Yleisimpiä hammashoidossa tehtyjä röntgenkuvauksia on periapikaalikuva, jossa röntgenfilmi asetetaan pidikkeen avulla potilaan suuhun niin, että kuvattava kohde jää filmin ja röntgenputken väliin. Putkesta lähtevä säteily kulkee kohteen läpi ja muodostaa kuvan filmille. Periapikaalikuvauksella saadaan kuva sekä hampaasta että hampaan juuresta. Sitä käytetään paljon karieksen, eli reikiintymisen, hampaan juurten tulehduksien sekä kiinnityskudossairaus parodontiitin tutkimiseen.

Bite-Wing –kuvaus

Usein hammastarkastuksen yhteydessä tehty Bite-Wing –kuvaus auttaa hampaiston vaikeasti havaittavien alueiden tutkimisessa. Tällaisia alueita ovat muun muassa hammasvälit sekä vanhojen paikkojen alla olevat alueet. Usein hammasvälistä löytyvän karieksen, eli reikiintymisen tutkimiseen käytetty kuvausmenetelmä. Periapikaalikuvauksesta eroten Bite-Wing -kuvauksessa ei saada kuvaa hampaan juuresta.

Muita yleisiä röntgenkuvauksia ovat ortopantomografia, eli panoraamakuvaus sekä kartiokeilatietokonetomografia.

Röntgenkuvauksen säteilyn vaikutukset

Hammashoidossa käytettyjen röntgenkuvausmenetelmien säteilymäärät vaihtelevat huomattavasti, riippuen esimerkiksi kuvattavan alueen laajuudesta sekä tarvittavasta kuvaustarkkuudesta. Säteilymäärät ovat kuitenkin niin vähäiset, että ne eivät aiheuta haittavaikutuksia. Tästä huolimatta tarpeetonta altistusta säteilylle pyritään välttämään ja hammaslääkäri arvioi aina tapauskohtaisesti tarpeen röntgenkuvaukselle potilaan tilanteen mukaan. Viimeaikaisesta altistuksesta röntgensäteilylle esimerkiksi muiden lääketieteellisten toimenpiteiden yhteydessä kannattaa keskustella hammaslääkärin kanssa ennen kuivien ottamista.